Helsingin kotikaupunkipolut
M Y L L Y P U R O N K O T I K A U P U N K I P O L K U
30 + 2 kohdetta • 11 tietolaatikkoa • reittejä 6 km
Julkaisija Myllypuro-Seura ry 2013
Toimittanut Pauli Saloranta
Kiitos kaikille tietoja antaneille yhteisöille, virkamiehille ja kaupunkilaisille!
Keskeinen kirjallisuus on listattu tekstin lopussa
Myllypuron kotikaupunkipolun kokoamista ovat tukeneet
Suomen Kulttuurirahasto
Helsingin kaupungin Lähiöprojekti
Web-toteutus Pauli Saloranta 2013
Viimeisin päivitys 1/2014. Linkit tarkistettu 10/2013.
Palaute pauli.saloranta@kotikaupunkipolut.fi
• • •
J O H D A N T O
Myllypuron kotikaupunkipolku kiertelee ostarilta kirkolle ja täyttömäelle tutkien matkalla Myllypuron vanhimmat ja uusimmat asumakorttelit, maastoa muovanneet luonnonvoimat, ensimmäisen maailmansodan linnoitukset ja lukuisat julkiset taideteokset. Näköaloja aukeaa erämaahan, urheilupuistoon ja elämänmuodon urbanisoitumiseen. Lopussa nähdään hyvällä onnella jopa revontulia.
K O H T E E T
1. Ostoskeskus
Uusi keskuskortteli rakennettiin vaiheittain 2009–12, suunnittelija arkkitehtitoimisto JKMM. Kaupungin, kiinteistösijoittajien ja kaupan keskusliikkeiden yhteisenä tavoitteena on tuoda päivittäiset palvelut takaisin kävelyetäisyydelle asiakkaista. Kantakaupungin tapaan kaupat ovat asuinkerrostalojen katutasossa: voidaankin puhua kivijalkakaupan paluusta. Ylhäältä katsottuna matalan osan viherkatto tuo sisäpihalle luonnonläheisyyttä.
Keskellä pihaa on paviljonki, jonka yläkerrassa on taloyhtiön saunaosasto. Alakerrassa toimivat asukastalo Mylläri, mediakirjasto ja kahvila. Asukastalon toimintaa koordinoi Myllypuro-seura, joka järjestää ostarilla joka syksy Myllypuro-päivän. Kevään päätapahtuma on Lions Clubin järjestämä Myllymarkkinat. Lionsien hankkima on myös reliefi Puro vuodelta 1995, tekijänä Totti Helin. Teos kuvaa silloin kolmen vuosikymmenen läpi virrannutta Myllypuroa.
www.citycon.fi/index.php?pageid=183&parent0=95&MapID=36
talotekniikka.consti.fi/talotekniikka/Referenssit/Myllypuron+ostoskeskus
www.myllypuro.com (Myllypuro-seura)
www.asuntosaatio.fi/DynamicPages/Kohdetieto.aspx?target_type=ASOAsunnot&target_id=154&postal=Helsinki (As.oy Helsingin Kivipari)
Tietolaatikko: Entinen ostari
Myllypuro sai oman ostarin 1966 vain kahden vuoden viiveellä ensimmäisten asukkaiden saapumisesta. Jo syksyllä 1964 oli avannut pikkuostari Orpaanportaan toisessa päässä. Ihatsun K-kauppa möi siellä eniten maitoa koko Helsingissä, siirtyen nyt uudelle ostarille. Aluksi palveluvalikoima oli kattava: neljä elintarvikekauppaa, kaksi pankkia, posti, vaatekauppa, kemikalio, parturi, kampaamo, apteekki, kukkakauppa, kelloseppä, kenkäkauppa, jalkinekorjaamo ja kahvila. Itäkeskuksen ja metron valmistuttua seurasi hidas näivettyminen 1980-luvulta alkaen. Kunnostus 2002 ei parantanut kaljoittuneen ostarin houkuttelevuutta ja niinpä kukaan ei jäänyt kaipaamaan, kun rakennukset purettiin 2009.
ostarinhelmi.blogspot.com/2007/01/myllypuron-ostoskeskus.html
2. Täydennysrakentaminen
Asemakaavamuutos vuonna 2004 osoitti ostarin lähikortteleihin runsaasti uutta asutusta. Orpaanporras 7:n tontista käytiin tontinluovutuskilpailu, jonka avulla kaupunki haki ideoita kerrostalojen kehittämiseen asumismuotona. Kilpailun voitti arkkitehtiryhmä A6 ehdotuksella Lux. Ympäristön rakennustyyliä kunnioittava kortteli on kaikilta osiltaan huolellisesti suunniteltu ja täynnä hienoja yksityiskohtia. Tilaa ei kuitenkaan ole haaskattu turhuuteen, vaan kaikki on tehty kompaktisti ja tarkoituksenmukaisesti. Erityisesti asuntoparvekkeisiin ja terasseihin on panostettu. Hieno on myös korttelin valaistus. HITAS-kerrostaloyhtiö Helsingin Auringonsäde esiteltiin Rakennustaiteen museon katsauksessa 2008–09.
Tontinluovutuskilpailussa toiseksi sijoittunut ehdotus on toteutettu naapuriin Kiviparintie 6:en, suunnittelija Kirsti Sivén. Talossa toimii korttelipäiväkoti. Viereen rakennetaan vuonna 2013 uusi puisto, johon sijoitetaan aiemmin Myllynsiiven leikkipuiston vesialtaassa ollut Tapio Junnon pronssiveistos Rakkaus ja valppaus vuodelta 1976. Myllypuron taiteilijataloissa asuneen Junnon teos puolustaa eheyttä ja kokonaisuutta. Eri aisteja kuvaavat symbolit ovat kiinni samassa jalustassa toimien rinnakkain ja täydentäen toisiaan.
www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=233
www.hel2.fi/kv/tontti/img/Myllypuro%20arvostelup%F6yt%F6kirja%2012.12.pdf (tontinluovutuskilpailu)
Tietolaatikko: Lähiörakentamisen vuosirenkaat
Helsingin sodanjälkeiseen väestönkasvuun vastattiin rakentamalla väljiä esikaupunkeja vuoden 1946 kuntaliitoksella hankituille maille, suureksi kehäksi kantakaupungin ympärille. Näin saivat alkunsa mm. Herttoniemi, Pohjois-Haaga ja Munkkivuori. Seuraavan sukupolven maaltapakoon vastattiin rakentamalla 1960-luvulla askelta kauemmas ja pari astetta isommalla mitoituksella, mutta edelleen väljästi. Tämän aikakauden malliesimerkkejä ovat Pihlajamäki, Myllypuro ja Keski-Vuosaari.
Kasvuennusteiden paisuessa ennen 1970-luvun öljykriisejä siirryttiin lähiörakentamisessa aina vain suurempiin aluerakentamishankkeisiin. Näissä yhdistyi pyrkimys tiiviiseen "kompaktikaupunkiin", kustannustehokkuuteen ja yhtenäiseen ulkomuotoon rakennusliikkeiden johdolla ja valtiovallan ohjauksessa. Elintason noustessa nopeasti 1980-luvulla monimuotoisuus ja värikkyys palasivat rakentamiseen. Uutta olivat nyt perinteiset umpikorttelit ja porttikongit kuin kantakaupungissa ikään. 1990-luvun laman jälkeen tyylikokeilut tasaantuivat. Tällä vuosituhannella kasvun painopiste on siirtynyt täydennysrakentamiseen olemassaolevan kaupungin sisään. Tammikuussa 2014 kaupunkisuunnitteluvirasto esitteli selvityksen 80 000 uuden kerrosneliön kaavoittamiseksi Myllypuroon.
www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=81&a=1323 (Myllypuron lähiö 1965)
www.helka.net/helka-mainmenu-137/julkaisut-mainmenu-220/rakennukset-kertovat-nettiversio-mainmenu-913/2280-rakennukset-kertovat-perustietoa-asukkaille (Rakennukset kertovat)
3. Myllypuron ensimmäiset kerrostalot
Karistimentie 1 ja 2. Kuusi Asuntosäästäjien taloa valmistui toukokuussa 1964 rakennusyhtiö Polarin urakoimana. Väliseinät on tehty paikalla suurmuottivaluna, ulkoseinät ovat elementeistä. Karistimentie 2:ssa on neljä seitsemänkerroksista taloa ja nro 1:ssä kaksi. Lisää samanlaisia nousi myöhemmin Tuulimyllyntie 8 ja 10:en sekä kerrosta korkeampina Myllymatkantie 2:en. Asuntosäästäjien talot ovat merkittävä osa Myllypuron rakennuskantaa ja edustavat vakuuttavasti aikakauden modernia tyyliä ikkunanauhoineen ja parvekkeineen. Asunnot ovat valoisia ja tilavia: jotain aivan muuta kuin mitä kantakaupungissa oli tuohon aikaan tarjolla. Karistimentien uudisasukkaista tunnetuin lienee Eva-Riitta Siitonen, europarlamentin jäsen, kansanedustaja, Uudenmaan maaherra ja Helsingin ylipormestari.
Alkuvaiheessa Karistimentien risteyksen tuntumassa toimi KOP:n pankkiauto sekä kaksi paikalleen pysäköityä myymäläautoa: ensimmäisenä Antero ja Liisa Ihatsu K-tunnuksin ja pian myös Elanto.
Kiviparintie 5 on hartiapankkitalo vuodelta 1964, myös Asuntosäästäjät ry:n rakennuttama.
Tietolaatikko: Asuntosäästäjät ry
Maisteri Martti Ilveskorpi (1908–73) seurasi Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaan kaupunki) suunnitelmalautakunnan jäsenenä pääkaupunkiseudun kaavoittamista tarkoin. Hän perusti vuonna 1957 Asuntosäästäjät ry:n, joka pyrki tuottamaan tavallisille ihmisille hyvin suunniteltuja asuntoja lähes omakustannushintaan. Yhdistys sai pääkaupunkiseudulla suuren suosion: siinä oli parhaimmillaan noin 30 000 jäsentä. Asuntosäästäjät ry rakennutti asuntoja eri puolille pääkaupunkiseutua ollen seudun neljänneksi suurin rakennuttaja vuosina 1950–85.
Osa taloista toteutettiin ns. hartiapankilla: tulevat asukkaat osallistuivat niiden pystytykseen kykyjensä mukaan. Mukaan pääsemisen edellytyksenä oli jonkinlainen rakentamiskokemus ja mahdollisuus käyttää rakentamiseen 100–150 tuntia kuukaudessa. Jos tunteja ei saanut täyteen, niitä saattoi myös ostaa tai hankkia paikalle sijaisen. Rakennusalan ammattilaisten osuus oli hartiapankkikohteissa jopa vain noin 25 % työvoimasta. Kaikki osallistuivat kaikkien asuntojen toteutukseen ja tietyn valmiustason jälkeen asunnot arvottiin.
Asuntosäästäjät ry:n toiminta loppui pankkien lopetettua sen hankkeiden lainoittamisen. Viime vuosina omatoiminen rakennuttaminen on muutamin paikoin virinnyt uudelleen ryhmärakennuttajien toimesta.
fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Ilveskorpi
4. Tykkitie
Ks. tietolaatikko: Helsingin maalinnoitus. – Ensimmäisen maailmansodan aikainen tykkitie on rakennettu 1915. Helsingin maalinnoituksen puolustus perustui jalkaväkeen ja sitä tukevaan vahvaan tykistöön. Tukikohdat muodostuivat taisteluasemista ja tykkipattereista ammusvarastoineen. Erityisesti huomioitiin näitä yhdistävät tykkitiet, joita pitkin joukkoja ja raskasta kalustoa voitiin siirtää myös kelirikon aikana. Ne yhdistivät maalinnoituksen tukikohdat toisiinsa katkeamattomana verkostona Vuosaaresta Westendiin. Sodan jälkeen tykkitiet paransivat paikallisia tieoloja merkittävästi. Ne ovat monin paikoin edelleenkin jäljellä käyttökelpoisina mm. erinäisten ulkoiluväylien pohjina ja muinaismuistolain suojaamia.
Lions Club Helsinki/Myllypuro kunnosti näkyvillä olevan tykkitien osuuden vuonna 2005 talkoilla Museoviraston valvomana ja pystytti viereen infotaulun. Taulun pyöreät muodot viittaavat tien kiviin, tykkilavetin pyörään ja itse linnoituksen kokonaismuotoon Helsingin ympärillä.
www.verkkoviestin.fi/lionshkimyllypuro/klubimme_historiaa/museotie_myllypolku
Tietolaatikko: Myllypuron varhaiset vaiheet
Myllypuron maasto on mäntyvaltaista ylänköä, pääosin 20–30 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkein kohta 49,2 m löytyy Hallainvuoresta. Alue oli historiallisten Herttoniemen ja Puotinkylän takamaita. Sen halki kulkivat vanhat tiet kartanoille. Mm. nykyinen Myllytuvantie noudattaa tällaisen kärrytien linjaa. Mylly-aiheisen nimistön taustalla on todellinen mylly, josta löytyy merkintä vuoden 1754 kartasta, Viikin peltolaaksoon laskevassa Skogsbäckin purossa. Myllärinlaaksossa oli 1880-luvulla Herttoniemen kartanon torppa Kvarnbäck ja vuonna 1904 sen lisäksi kolme muuta. Muuten seutu säilyi 1950-luvulle saakka erämaana, jossa käytiin metsästämässä hirviä.
Helsingin seurakunnat ostivat vuonna 1922 hautausmaata varten 64 hehtaaria Puotinkylästä, nykyisten Myllypuron ja Kurkimäen kohdalta. Hautausmaata ei koskaan toteutettu, vaan maat myytiin Helsingin kaupungille, joka oli ostanut myös Herttoniemen kartanon jo vuonna 1919. Näin kaupunki valmistautui suureen kuntaliitokseen, joka toteutui 1946. Rakentaminen alkoi omakotitaloalueelta rintamamiestonteille 1957.
5. Kanervisara
(Lat. Carex ericetorum, engl. Rare Spring-sedge). Orpaanportaan vieressä on viime jääkauden loppuvaiheessa vetäytyvän jäätikön alla virranneen joen muodostama kapea hiekkaharju. Sillä kasvaa nyt runsaasti kanervisaraa ainoalla lähellä luonnontilaa säilyneellä paikallaan Helsingissä. Lajin lähimmät esiintymät sijaitsevat Nurmijärvellä, Hyvinkäällä ja Vihdissä. Kanervisara on 5–30 cm:n korkuinen, jykevän heinän näköinen ja kukkii touko–kesäkuussa. Esiintymästä on jo menetetty Orpaanportaan rakentamisen tärvelemä eteläpää sekä istutusten muuttama pohjoispää. Lähistöllä on onneksi toinen esiintymä Tuulimyllyntien metsäsaarekkeessa.
fi.wikipedia.org/wiki/Kanervisara
Tietolaatikko: Myllypuron rakentaminen
Kerrostaloalueen asemakaavan piirsi Pentti Aholan toimisto 1961–62. Kaartuvan kokoojakadun sisäpuolelle hahmoteltiin viisi asumasolua ja niiden väliin keskusta-alue metroasemineen. Sisäinen liikenne ratkaistiin suorilla jalankulkuväylillä. Aholan suunnitelmassa 3- ja 5-kerroksiset talot ryhmittyivät suljettujen pihapiirien ympärille, mutta kaupungin asemakaavajaosto edellytti väljempää sijoittelua ja enemmän kerroksia. Samalla luovuttiin pysäköintiluolista kustannussyistä ja kivijalkakaupoista keskusliikkeiden toivomuksesta. Metrolinjaus ja kauppakeskus siirrettiin lopullisessa versiossa idemmäs tulevan kehätien varteen.
Myllypuron pienoismalli edusti aikanaan Helsingin parasta suunnittelua kaupungin järjestämissä näyttelyissä Wienissä ja Pariisissa. Rakentamiseen osallistui poikkeuksellisen monta rakennusyhtiötä. Suuret Haka ja Sato saivat yhteensä vain kuusi tonttia, Helsingin kaupunki rakennutti itse 11 ja yhdistysmuotoinen Asuntosäästäjät ry 10. Pienet yksityiset yhtiöt saivat peräti 25 tonttia. Kaupunginosan arkkitehtuurista tuli sen ansiosta vaihtelevaa. Yhtenäistä ilmettä luo talojen sijainti samassa koordinaatistossa, vaalea väritys sekä vaakasuorien ikkunanauhojen korostaminen julkisivuissa.
Ensimmäiset uudet talot valmistuivat 1964. Päiväkoti aloitti 1965 ja ostari 1966. Kolmessa vuodessa Myllypuroon muutti 12 000 uutta asukasta. Elämä käynnistyi aktiivisesti: perustettiin koulut ja yhdistykset: ensimmäisinä Marttakerho ja Lions Club, Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistys, partiolippukunta sekä kaupunginosayhdistys Myllypuro-Seura.
www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=2905 (Pentti Ahola)
www.uuttahelsinkia.fi/myllypuro/perustiedot/historia-0
www.kaupunginosat.net/mambo/myllypuro/index.php/alue-myllypuro-mainmenu-136
6. Vanhustenkeskus
Aikanaan Myllypuron suurin rakennus valmistui 1970 Myllypuron sairaskodiksi. Se toimi aluksi huoltoviraston alaisena pitkäaikaispotilaiden hoitolaitoksena. 1980-luvulla terveysviraston alaisuudessa omaksuttiin uusia käytäntöjä, kuten "realiteettiterapia" eli potilaita aktivoiva hoito. Vuonna 1991 sairaskoti muutettiin itäisen alueen terveyskeskussairaalaksi, jossa toimi myös Myllypuron terveyskeskus aina vuoteen 2006. Pitkäaikaistoiminta siirrettiin sosiaaliviraston alaisuuteen 2010 ja vuonna 2013 entinen sairaala muutettiin vanhustenkeskukseksi. Se tarjoaa monipuolisia kuntoutus- ja virikepalveluita helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille toimintaryhmineen ja kuntosaleineen. Lisäksi korkeassa osassa on 165 pitkäaikaishoidon asukaspaikkaa. Palmian ravintokeskus on avoinna kaikille. Talon käytävillä on paljon taidetta asukkaita piristämässä. Kokoussalin seinällä on Myllypuron taiteilijakylässä asuneen Matti Kujasalon konstruktivistinen maalaus vuodelta 1972.
Sairaskodin hoitohenkilökunnalle rakennettiin aikoinaan Orpaanportaan päähän kaksi asuintaloa, jotka ovat nyt Niemikotisäätiön käytössä.
www.hel.fi/hki/sote/fi/Sairaala-%2C+kuntoutus-+ja+hoivapalvelut/asuminen/myllypuro
Tietolaatikko: Myllypuron ongelmat
Toiveikkaan alun jälkeen Myllypurossakin seurasi vaihe, jossa lähiöasumisen epäkohdat alkoivat käydä ilmeisiksi. Huono-osaisuuden kertyessä samoille alueille ei ongelmilta voitu välttyä. Kaikki uudet asukkaat eivät sopeutuneetkaan esikaupunkielämään: seurasi alkoholismia, ilkivaltaa ja nuoriso-ongelmia. Myllypuron historiikissa Heli Savin kertoo, miten syksyllä 1976 tapahtui käänne, kun kaupungin vuokratalojen asukkaat alkoivat perustaa talotoimikuntia järjestystä ylläpitämään. Median vahvistama negatiivinen kierre kuitenkin jatkui vielä 1980-luvulla ja mm. yläasteella meno oli hurjaa. Laman jälkeen 1990-luvun puolivälissä paikat olivat rempallaan. Nyt kuvaan tuli yhä enenevästi myös maahanmuutto.
www.suomenkuvalehti.fi/s/files/pdf-liitteet/026_035SK0809L.pdf (Leena Sharma muistelee kouluaikojaan Myllypurossa)
7. Kaupunkiviljely
Viime vuosina kantakaupungin hipstereiden piireissä virinnyt kaupunkiviljelyharrastus on saavuttanut Myllypuronkin. Erotuksena perinteisestä palstaviljelystä kaupunkien laitamien peltopalstoilla uudet kaupunkiviljelijät kasvattavat satonsa mahdollisimman lähellä kotia, usein viljelylaatikoissa tai suursäkeissä.
Keväällä 2012 alkoi Ksenia Peltovuoren aloitteesta Myllypurossa viljelysten perustaminen. Ympäristöjärjestö Dodo ry neuvoi alussa sekä avusti mullan ja säkkien hankinnassa. Myllypuro-Seura rekisteröitynä yhdistyksenä teki viljelijöiden puolesta sopimuksen Helsingin kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Hekan entisen lentopallokentän käyttämisestä viljelyyn. Pian Yleisradio tuli kuvaamaan ohjelmaa Myllypuron kaupunkiviljelmällä. Nyt reilu kymmenkunta aktiivista myllypurolaista on mukana viljelmän hoitamisessa saaden siitä pienen sadon ja sitäkin enemmän yhteistä tekemistä sekä uusia tuttavuuksia. Osin saman porukan ympärille on syntynyt myös Myllypuron luomuruokapiiri. Myllypurossa on muutamia muitakin talokohtaisia kaupunkiviljelyprojekteja.
olotila.yle.fi/tee-itse/sissipuutarhurit-tuovat-varia-myllypuroon
8. Kvarnhyddan
Valmistui 1965, suunnittelija professori Hilding Ekelund. Suojaisen sisäpihan muodostava kortteli noudattaa alkuperäistä asemakaavaehdotusta. Tiilestä muuraaminen on mahdollistanut erikokoisten ikkunoiden käytön huoneen käyttötarkoituksen mukaan. Myös pulpettikatto, julkisivurappaus ja parvekekaiteiden värikkäät markiisikankaat muistuttavat 1950-luvusta. Helsingfors svenska bostafsförening rf rakennutti kahdesta taloyhtiöstä muodostuvan kokonaisuuden ruotsinkielisille, joita tuossa vaiheessa oli koko Myllypuron asukkaista yli 10 %. Neulapadontie 8:ssa on toiminut alusta asti ruotsinkielinen päiväkoti Barnabo.
www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=3131 (Hilding Ekelund)
www.hel.fi/hki/opev/sv/Dagv_rd/svenska_daghem/dh_barnabo_1 (Päiväkoti Barnabo)
9. Kirkko
Valmistui 1992, suunnittelijat Anja ja Raimo Savolainen. Myllypuron kirkon suunnittelu alkoi jo 1960-luvulla. Puinen parakkikirkko palveli vuosina 1968–90. Se oli tunnettujen arkkitehtien Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema ja väliaikaiseksi tarkoitettu ratkaisu, joka piti rakentamisen edetessä siirtää aina uuteen lähiöön.
Savolaiset voittivat uuden kirkon arkkitehtuurikilpailun 1981 ehdotuksella "Kala", jota ei kuitenkaan toteutettu seurakuntayhtymän rahapulan vuoksi. Vuonna 1987 myllypurolaiset vauhdittivat kirkon saamista adressilla, johon kertyi yli 5000 allekirjoitusta. Seuraavana vuonna Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto päätti rakennuttaa kappelin pienennettynä versiona alkuperäisestä suunnitelmasta. Saliin mahtuu 150 henkeä. Urut on valmistanut urkurakentamo Veikko Virtanen ja niissä on 16 äänikertaa. Kellotapulin 14 kelloa ohjaa koneisto, jolla voidaan soittaa 20 etukäteen ohjelmoitua tai koskettimistolla itse soitettua sävelmää. Monitoimikirkossa on tilat päiväkerholle, varhaisnuoriso- ja aikuistyölle sekä diakoniatoimisto, papin vastaanotto, työntekijöiden toimitiloja, kirjasto ja vahtimestarin asunto. Kirjastossa on kaksi seurakuntalaisten käyttöön tarkoitettua nettipäätettä. Herttoniemen seurakunta järjestää kirkolla kerran kuussa asunnottomien yön.
Alun perin kellotapulissa oli sininen neonvaloristi, joka valitettavasti paloi. Alttaritauluna ovat Carolus Enckellin lasimaalaukset Lux aeterna. Alttarilla on entisen kirkkoherra Veijo Vatkan tekemä pronssinen krusifiksi ja kirjastossa Ville Vallgrenin reliefi.
Kirkkopuiston leikkikentän ympäristöön on istutettu omenapuita, tuohituomia, rusokirsikkaa, päärynäpuita ja erilaisia pihlajia. Orpaanportaan reunassa hiekka-alustalla viihtyvät mm. rantavehnä, niittyräpelö, metsälauha, lampaannata ja harmaa-ajuruoho.
herttoniemi.kirkkohelsinki.net
www.helsinginkirkot.fi/fi/kirkot/myllypuron-kirkko
10. Orpaanporras
Kilometrin mittaiset jalankulkuakselit ovat osa Myllypuron ulkosyöttöistä liikennejärjestelmää. Englannista tullut malli pyrkii asuinalueen turvallisuuteen ja rauhallisuuteen ohjaamalla ajoneuvoliikenteen ulkokehän kautta pistokaduille. Jalankulku taas ohjataan asuinkortteleista suoraan kouluille, kirkolle, ostarille ja metrolle. Aikana, jolloin autoja oli Suomessa murto-osa nykyisestä, pysäköinti suunniteltiin pistokatujen päähän yleisille parkkipaikoille, riittävän kauas asuntojen ikkunoista. Vastaava järjestelmä löytyy Helsingissä Munkkivuoresta, Malminkartanosta ja Keski-Vuosaaresta.
Myllynosien nimistössä orpaanporras on vaakasuora, vankka tukkipalkki, johon myllynkiveä pyörittävä pystyakseli tukeutuu ja jolla kiveä nostetaan ja lasketaan. Myllypuron nimistöstä löytyvät monet muutkin myllyn osat (mm. yläkivi, alakivi, kivensilmä, karistin ja tamppi) sekä erilaiset myllytyypit (mm. jalkamylly, harakkamylly ja mamsellimylly). Lions Clubin aktiivien ehdotuksesta ovat aiemmin nimettömät kävelytiet saaneet nimet Akselitukki ja Siipitukki.
Orpaanportaan ja Myllynsiiven uudistuksen yhteydessä uusittiin myös valaistus, penkit ja istutukset. Lähiöprojekti tilasi ympäristötaidetta pääväylän varteen. Moniosainen tilateos Saattajat on vuodelta 2003, tekijöinä Pauli Ahopelto ja Valtteri Kivelä. Teoksen suunnittelun lähtökohtana oli väestönsuojan sisäänkäyntirakennus. Rautatanko ja teräslevy muodostavat viisi suurta laatikkoa, joiden tarinassa tyhjästä kasvaa täysi, läpinäkyvästä peilaava ja pienestä vankka – tai toisin päin. Peilaava pinta ottaa ohikulkijat mukaan osaksi teosta. Vastapäätä on pieni penkkiryhmä, jonka keskellä jättilaukka kukkii kesä–heinäkuussa ja kallionauhus elokuulla.
Tietolaatikko: Myllypuro syntyy uudelleen
Helsingin Lähiöprojekti aloitti toimintansa Myllypurossa 1996 EU:n Urban-ohjelman rahoituksella. Lähiöasemalle sijoitettiin moniammatillinen tiimi edistämään rakennusten peruskorjauksia ja ulkoalueiden kunnostamista, koordinoimaan kaupungin eri virastojen yhteistyötä, tukemaan asukkaiden omaa aktiivisuutta ja tuottamaan uusia harrastusmahdollisuuksia sekä matalan kynnyksen kulttuuria alueelle. Kirjasto avasi lehtisalin, joka palveli myös kokoustilana. Myllypuron rakennuskanta inventoitiin ja julkaistiin arkkitehtuuripolku. Ostarin uudistusta ja 5000 asukkaan täydennysrakentamista alettiin suunnitella. Hely-koti rakennettiin ja vanhustenkeskus peruskorjattiin. Tyhjillään ollut lukio purettiin kokonaan. Liikuntamyllyn käynnistäminen on tehnyt osaltaan Myllypuroa tunnetuksi laajalta alueelta tulevien kävijöidensä parissa. Jo vuonna 2000 kaupunginosan väkiluku kääntyi jälleen kasvuun.
Myllypurolaisten järjestöjen aktiivisuus kaupunginosan kehittämisessä on ollut merkittävää. Esimerkiksi MLL:n osasto on pyörittänyt monipuolista toimintaa perhekeskus Rinkelissä ja Myllypuron työttömät toimintakeskus Sampolassa. Venäjänkielisillä on aktiivinen Luonto ja terveys ry. Lions Club on järjestänyt koulujen opettajille huumeidenvastaista koulutusta vuodesta 1989 ja toimittanut vuodesta 1999 Myllyviesti-lehteä teemalla "hyviä uutisia Myllypurosta". Myllypuro-Seura on järjestänyt vuosittain kaupunginosapäivän, julkaissut Myllypuron historiikin vuonna 2005 ja koordinoi nyt uuden asukastalo Myllärin toimintaa.
www.uuttahelsinkia.fi/myllypuro/perustiedot/tama-myllypuro
www.kaupunginosat.net/mambo/myllypuro/index.php/muut-yhdistykset-mainmenu-248 (Myllypuron yhdistyksiä)
11. Päiväkoti Leipuri
Aloitti toimintansa 1979 Alakiventiellä, josta joutui evakkoon 1998. Tavallista korkeatasoisempi uudisrakennus Myllypuron keskeisimmälle paikalle valmistui 2003, suunnittelija arkkitehtitoimisto JKMM. Kattomuodossa ja pihapuolen puujulkisivussa voi nähdä vaikutteita japanilaisista temppeleistä. Alun perin sisätiloissa oli vaaleat puulattiat, mutta ne piti pian vaihtaa kestävämpään linoleumiin. Tupakeittiössä on takka ja löytyypä rakennuksesta pieni jumppasalikin. Jopa varastomökit ovat tarkkaan suunnitellut. Suuren pihan portilla kiviaita tuo turvallisuuden tunnetta ja sopii myös kirkon naapuriin.
Leipurin ryhmien nimet ovat Muffinsit, Kakut, Muruset ja Rinkelit. Päiväkoti on mukana Katse lapseen -hankkeessa, jossa kehitetään lasten ja vanhempien osallistumista yli kielirajojen.
www.hel.fi/hki/Vaka/fi/P_iv_kotihoito/P_iv_koti+Leipuri
www.projektiuutiset.fi/fi/artikkelit/päiväkoti-leipuri
12. Kalliokumpare
Myllypuron kalliot kohoavat mäntykankaalla kuin meren saaret. Tässä 42 metriin kohoavan kumpareen huipulla on viime jääkauden jäljiltä silokalliota ja länsireunalla useita pieniä siirtolohkareita. Viime vuosikymmenen alun kuivilta kesiltä taas ovat peräisin toistakymmentä komeaa mäntykeloa.
Metsäpolun varressa on kaksikin Lähiöprojektin tilaamaa taideteosta, joiden tehtävä on naamioida suuren väestönsuojaluolan ilmanvaihtorakennelmia. Betonipömpelin kyljissä on mosaiikkiteos Väriaattori (Pauli Ahopelto 2000), jonka neljä puolta kuvaavat eri vuorokaudenaikoja. Aamu on auringon mukaisesti itäisellä, päivä eteläisellä, ilta läntisellä ja yö pohjoisella sivulla. Kallionharjanteella on Metsänhenki (Jaakko Kuntsi 2001), kahdeksan kuusimetristä Corten-teräsputkea, joiden tehtävä on häivyttää metsäpuiden ja harmaan ilmanvaihtokanavan välistä kontrastia. Taiteilijan mukaan puiden muoto edustaa maan kasvua ja rauta elementtinä sitä vastaan sotivaa jähmettävää ja leikkaavaa voimaa. Riitaisat veljekset kuitenkin kohtaavat luoden yhteisen ilmapiirin. Molempien teosten nimilaatat ja EU-rahoituksesta kertova laatta ovat kadonneet.
13. Leikkipuisto Myllynsiipi
Paikalla on ollut leikkipuisto jo 1970-luvulta alkaen. Ränsistynyt rakennus uusittiin Lähiöprojektin kanavoimalla EU-tuella 1998 kaikenikäisiä palvelevaksi asukaspuistoksi. Keittiöön rakennettiin oikea puilla lämmitettävä leivinuuni. Samalla leikkialuetta kunnostettiin ja vesiallas kunnostettiin. Lukuisat ulkomaisetkin delegaatiot kävivät tutustumassa asukaspuiston toimintaan.
Sosiaaliviraston ylläpitämä asukaspuisto siirtyi 2013 varhaiskasvatusvirastolle ja muutettiin jälleen leikkipuistoksi. Samalla piha-alue uudistettiin vastaamaan nykyisiä turvamääräyksiä mm. purkamalla vesiallas. Leikkipuiston toiminta on edelleenkin avointa kaikille alueen asukkaille, sisältäen ohjattuja tuokioita sisällä ja ulkona. Aamupäivät on suunnattu lapsiperheille, iltapäivät koululaisille. Puistossa toimii myös kotihoidossa olevien 3–5-vuotiaiden leikkitoiminnan kerho kolmena päivänä viikossa. Kaupunki tarjoaa kesällä lapsille arkipäivisin maksuttoman lämpimän lounaan. Koulujen lukukausien aikana 1.–2.-luokkalaiset voivat ilmoittautua maksulliselle välipalalle. Tilat ovat varattavissa myös yksityistilaisuuksien järjestämiseen.
Ylempänä kalliolla on vähällä käytöllä amfiteatteri, johon mahtuu noin sata katsojaa.
www.hel.fi/hki/Vaka/fi/Leikkipuistot+ja+perhetalot/Leikkipuisto+myllynsiipi
14. Myllypadontien rivitalot
Rivitalo on nykyään harvinaiseksi käynyt rakennustyyppi, jonka kulta-aika oli 1960–80-luvuilla. Sen tavoitteena on yhdistää omakotiasumisen ja yhtiömuotoisen asumisen parhaat puolet. Myllypurossa alun perin laajemmaksi ajateltu rivitaloalue on kerrostaloalueen reunalla siten, että kerrostaloja lähimpänä ovat kaksikerroksiset ja niiden eteläpuolella yksikerroksiset yhtiöt.
Myllypadontien numerot 12–16 ovat vuosilta 1964–65 ja kaikki omalla tavallaan erikoisia ratkaisuja. MPT 16 on tiilirakenteinen, paikalla muurattu, suunnittelija Osmo Mikkonen. Korkeat pihamuurit antoivat aiheen talon kutsumanimeen "Kakola". MPT 14 on betonielementeistä, suunnittelija Matti K. Mäkinen, joka oli Valion rakennusosaston päällikkö, tuleva Rakennushallituksen pääjohtaja ja professori. Ensimmäiset asukkaat olivat Valion meijereiden johtajistoa. Myllypuron kenties tyylikkäimmän taloyhtiön kaksikerroksisissa asunnoissa on takka ja yläkerrassa korotettu vino katto. Pysäköintikellarin ansiosta pieni tontti on saatu pidettyä puistomaisena. MPT 12 puolestaan on saanut kunniamaininnan Helsingin puutarhaseuran pihakilpailussa 1969 ja 1981. Tiilisin palomuurein puuelementeistä kootut rakennukset ovat Puutalo oy:n tyyppitaloja "Myllypuro 100", suunnittelija Bey Heng. Puutalo oy rakensi Suomen ensimmäisen modernin rivitalon Herttoniemeen 1949.
Automäärän ollessa 1960-luvulla murto-osa nykyisestä koko kadun talojen pysäköinti suunniteltiin kahdelle yleiselle parkkipaikalle. Autojen siirryttyä pihoille on parkkipaikoille rakennettu siniset puupintaiset paritalot vuonna 1999.
15. Puu-Myllypuro
Valmistuessaan tämän vuosikymmenen lopulla Puu-Myllypuro tarjoaa kaupunkimaista pientaloasumista vanhojen puukaupunkien hengessä 2000 asukkaalle. Hanke liittyy valtakunnalliseen Moderni puukaupunki -ohjelmaan tarkoituksenaan monipuolistaa asuntotarjontaa keskellä valmista kaupunkirakennetta. Kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu pidettiin 2003 otsikolla ”Myllypuron puinen kaupunkikylä”. Sen voitti Aaro Artto ehdotuksella, jossa pitkät yhtenäiset talorivit mutkittelevat muodostaen pieniä kortteleita. Rakentaminen alkoi 2010.
Talot tulevat kiinni kadun reunaan vanhojen puukaupunkien tapaan ja niiden välit aidataan. Toiselle puolelle asunnoista avautuu kalliomaisema pihojen rajautuessa suoraan alkuperäiseen luontoon. Rakennukset ovat harjakattoisia ja pääosin puisia, mutta mukana on myös betonirunkoisia kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Metsän siimeksessä ovat HITAS-vuokratontit ja vesitornin kalliolla vapaarahoitteiset omistustontit. Mamsellimyllynkadulla ovat hartiapankki- ja ryhmärakentajien tontit. Hirsinen 13 asunnon kokonaisuus Myllypuron Tara sai kunniamaininnan vuoden 2012 hirsirakennuskilpailussa. Mamsellimylly oli viimeinen perinteisistä myllytyypeistä. Se ehti levitä vasta läntiseen Suomeen, ennen kuin toisenlaiset myllyt valtasivat markkinat.
Myllyväenaukio muodostuu aikanaan puutaloalueen keskipisteeksi ja sinne on suunniteltu näyttävää "vesiaihetta". Vesi saadaan ylhäältä kalliolta juoksevasta purosta, joka nyt laskee alas metsään, mutta käännetään tännepäin entisen tykkitien viertä.
www.uuttahelsinkia.fi/myllypuro/perustiedot/puu-myllypuro-puinen-kaupunkikyla
www.arkkitehti.net/puukaupunki.html (Myös toisen palkinnon saaneessa ehdotuksessa oli mutkittelevia suurkortteleita)
16. Ensimmäisen maailmansodan tykkipatteri
Helsingin maalinnoituksen tukikohta VI vuodelta 1915 kattaa nykyiset Myllypuron ja Kontulan. Se on osa sisempää puolustuslinjaa, joka ulottuu Vartiokylänlahdelta Pihlajamäkeen. Jalkaväkiasemat ovat nykyisessä Kontulassa. Niitä tukevaa tykistöä oli kolme patteria, joista kaksi lähellä kehätien linjaa ovat hävinneet. Kolmas patteri on säilynyt. Aseistuksena vuonna 1918 oli neljä 280 mm:n mörssäriä. Tuliasemien rintasuojus sekä miehistön suojahuoneet on louhittu kallioon ja betonoitu. Yhdyshauta on osittain betonoitu, osittain tuettu hirsillä. Nyttemmin suojahuoneet on muurattu umpeen.
Kohde on arvioitu Helsingin maalinnoituksen edustavimmaksi tykkipatteriksi arvoluokassa 1 ja siellä on tehty 2005 hienovaraisia kunnostustöitä. Yhdyskäytävät on puhdistettu puutarhajätteestä ja muusta roinasta. Kasvillisuutta on raivattu ja puistoon on rakennettu käytävä ja kaksi siltaa yhdyskäytävien yli. Sen jälkeen vesakko on taas tihentynyt. Kahden tuliaseman soistuneella pohjalla kasvaa valtakunnallisesti uhanalaista, lain nojalla suojeltua sääskenvalkkua. Miehistösuojien vallilla on runsaasti idänkattaraa. Lisäksi alueella viihtyvät Helsingissä silmälläpidettävät lajit hentosara ja tähtitalvikki.
kammekat.tripod.com/malmonophyllos.htm (Sääskenvalkku)
Tietolaatikko: Helsingin maalinnoitus
Venäjä menetti Japanin-sodassa ensin Tyynenmeren laivastonsa 1904 ja sitten myös Itämeren laivastonsa 1905. Näin pääkaupunki Pietari jäi ilman suojaa mereltä päin. Uuden laivaston varustaminen oli hidasta, joten keisari Nikolai II päätti rakennuttaa Pietarin suojaksi laajan linnoitusjärjestelmän aina Ahvenenmaata ja Hiidenmaata myöten. Pääpuolustuslinja oli Helsingin, Porkkalan ja Tallinnan edustalla. Saaret linnoitettiin ja varustettiin tykeillä, joilla pystyttiin sulkemaan Suomenlahti sen kapeimmasta kohdasta. Saksan uhan kasvaessa ja erityisesti maailmansodan puhjettua Euroopassa 1914 alettiin linnoittaa myös maalla – Yhdysvaltojen myöntämän suuren rahalainan turvin.
Helsingin maalinnoituksen tarkoituksena oli Viaporin sekä Kruunuvuorenselän sotasataman selustan suojaaminen. Varustukset ulottuvat yhtenäisenä kaarena Vuosaaresta Westendiin. Ne suunniteltiin aikansa uusimpien linnoitusoppien mukaan. Monin paikoin käytettiin materiaalina teräsbetonia, joka oli sekin uutta. Joukkojen ja raskaan tykistön siirtämistä varten tehtiin tykkitiet niin huolella, että ne ovat monin paikoin edelleen jäljellä käyttökelpoisina. Asemissa oli syvennykset ikoneille, yhdyskäytävissä käymälät ja kaikki asemat oli hyvin viemäröity tulvimisen estämiseksi.
Linnoitustöissä oli Helsingin seudulla enimmillään 15 000 henkeä: pääkaupunkiseudun asukkaita sekä venäläisten Kaukoidästä tuomia maaorjia ja sotavankeja: mongoleja, tataareja, kirgiisejä ym., joita kutsuttiin yleisesti "kiinalaisiksi". Nämä asuivat maakuopissa ja olivat paikkakuntalaisten kannalta muutenkin hyvin eksoottista väkeä ruokailutottumuksineen. Itse keisari Nikolai II tarkisti töiden etenemisen vierailullaan 1915. Koko maassa linnoitustöissä oli loppuvaiheessa yli 100 000 henkeä. Kun työt loppuivat vallankumouksiin 1917, nämä jäivät työttömiksi.
Maalinnoituksella taisteltiin ainoan kerran 11–13.4.1918 Suomen sisällissodan aikana, kun Hangossa maihin nousseet saksalaiset etenivät punaisten hallussa olleeseen Helsinkiin lännestä ja pohjoisesta. Sodan jälkeen linnoituslaitteet jäivät rappeutumaan. Joitakin luolia kunnostettiin puolustusvoimien käyttöön seuraavassa sodassa, osa on edelleen varastoina ja väestönsuojina. Varustukset ovat muinaismuistolain suojaamat.
www.novision.fi/viapori/vyohyke.htm (Maalinnoitus)
www.novision.fi/viapori/rannikkokartta.htm (Merilinnoitus)
17. Korkeakallio
Kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan luonnontilaisena säilytettävä kallioalue on yksi Myllypuron komeimmista. Jääkauden muovaamat pyöreät kalliot ja vanhat männyt luovat maiseman, johon voi helposti kuvitella ilveksen tassujen jäljet. Itse asiassa niinkin lähellä kuin Hallainvuoressa on nähty ilves viimeksi talvella 2013. Aivan ulkoiluväylän vieressä on jääkauden jättämä hiidenkirnu, joka kaipaa tyhjennystä ja mittausta. Takavuosina tenujengi viihtyi syrjäisten kallioiden ja bunkkereiden suojissa. Nyt Korkeakallion yli ponnistaa ulkoilureitti. Talvisin sillä on kaupungin ylläpitämä päälatu, joka yhdistää toisiinsa Herttoniemen ja Vartiokylän latuverkostot.
18. Myrkkymaa
Helsingin kaupunki perusti tähän kaatopaikan vuonna 1954 entiseen sorakuoppaan. Sinne tuotiin yhdyskuntajätettä, jäteöljyä, margariinitehtaan puhdistusjätteitä sekä kaasulaitoksella syntynyttä jäterikkihappoa ja -lietettä. Kaatopaikka suljettiin 1962 ympäristöhaittojen vuoksi, kun metsää kuoli ja Marjaniemen uimarannalle saakka valui myrkkyjä, mutta vielä 1964 tuotiin salaa jätekuormia. Vuonna 1976 rakennettiin 11 kerrostaloa suoraan entisen kaatopaikan päälle asiantuntijoiden vakuutettua, ettei vaaraa ole. Pajusen T-kauppa avasi myymälän Alakiventien päähän ja päiväkoti Leipuri perustettiin.
Myrkyt löydettiin 13.11.1998 kun huoltotraktori oli jälleen kerran tasoittamassa epävakaata maanpintaa. Näytteistä löytyi PCB:tä, lyijyä, syanidia, arseenia, elohopeaa, kloroformia, naftaleenia jne. Ohjearvot ylittyivät kertoimilla muutamasta satoihin, jopa tuhansiin. Päiväkoti evakuoitiin välittömästi ja maan puhdistamista alettiin suunnitella. Apulaiskaupunginjohtaja Martin Meinander lupasi Ilta-Sanomissa: "Tarpeen tullen kaupunki varmasti hankkii Alakiventien ihmisille vaikka uudet asunnot." Kolmen vuokratalon asukkaat sijoitettiinkin helposti muualle Helsinkiin, mutta omistustalojen osakkaille tarjottu lunastushinta ei tyydyttänyt: se vastasi keskimäärin itähelsinkiläistä kerrostaloaluetta eli sillä pystyi ostamaan asunnon, muttei välttämättä Myllypurosta eikä ainakaan yhtä kauniilta paikalta. Asia ratkesi lopulta oikeudessa 2008, jossa kaupunki määrättiin korvaamaan muuttokustannukset ja oikeudenkäyntikulut, mutta ei ylimääräistä hintahyvitystä.
Suomen oloissa erittäin poikkeuksellisesti kuusi taloa purettiin Alakiventien päästä vuosina 2001–04. Puhdistettu maa koottiin suureen kekoon ja peitettiin paksulla savella sekä myös alapuolelta vuorattiin siten, että asiantuntijoiden mukaan vaaraa ei ole. Uuden asemakaavan mukaan mäen yläpuoliseen rinteeseen rakennetaan kaksi–kolmikerroksisia rivi- tai pienkerrostaloja. Alakiventien varressa alkoi 2013 uusien asumisoikeustalojen rakentaminen.
ksv.hel.fi/fi/projektisivu/myllypuro/asuminen
www.uuttahelsinkia.fi/fi/myllypuro/perustietoa/alakiventien-alue
Kuva: Pauli Saloranta 2013
19. Täyttömäki
Purettujen talojen paikalle kasatun mäen maisemoinnin piti valmistua jo 2007. Suunnittelukilpailun voitti vuonna 2000 arkkitehti Mauri Korkka ehdotuksellaan "Fluctuat nec mergitur" eli keikkuu muttei uppoa, joka on Pariisin kaupungin tunnuslause. Suunnitelman mukaan täyttömäkeen rakennetaan huvimajoja, joiden pohjamuoto on lainattu Pariisin eri kaupunginosilta (quartiers). Jokaisessa majassa kasvaa pieni puu ja metallirakenteissa kiipeilee villiviinejä. Seinissä on läpikuultavia kuvia Pariisista. Rinteeseen mäen eteläpuolelle kootaan New Yorkin Keskuspuiston mallinen hilasto, jossa on puolestaan Manhattanin risteyksistä otettuja kuvia. Rakennelmassa kasvaa kukkivia köynnöksiä ja sen valaistuksena on ledejä, jotka vaihtavat väriään vuodenaikojen sekä ohikulkijoiden liikkeiden mukaan.
Täyttömäen toteutus on hidastunut ja ongelmia on tullut mm. maan painumisen vuoksi. Kun kaatopaikan kunnostus ja täyttömäen rakentaminen ovat maksaneet jo tähän mennessä 30 miljoonaa euroa, kaupunki ei ole kiirehtinyt paikan viimeistelyä Korkan suunnitelman mukaisesti. Myllypuro-seura on kirjelmöinyt vuonna 2013 mäen loppuunsaattamiseksi, sillä nykytilannekaan ei ole hyvä.
ksv.hel.fi/projektisivu/myllypuro/puistot-ja-virkistys
www.arkkitehti.net/projects/alakivenpuisto_00-07.html
www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/65611-myllypuron-jatemaki-jai-ilman-hulppeaa-puistoa#comment-22813
Tietolaatikko: Maamerkit maisemassa
-
•Cirrus 2006, suunnittelija Lars Frank Nielsen, korkeus 87,5 m ja 26 kerrosta, Suomen korkein asuinrakennus.
-
•Itäkeskuksen maamerkki 1987, Erkki Kairamo, korkeus 82 m ja 19 kerrosta, Helsingin toiseksi korkein asuinrakennus, Suomen viidenneksi korkein rakennus.
-
•Roihuvuoren vesitorni 1977, Simo Lumme, korkeus 52 m, 12 600 m3.
-
•Myllypuron vesitorni 1965, Bertel Saarnio, oma korkeus yli 50 m ja huippu 90 m mpy. Kaksi erillistä säiliötä, yhteensä 13 400 m3 ja hyvin suuri näköalatasanne, jonne piti tulla kahvio. Tasanne olikin aluksi auki yleisölle ja sotainvalidit pitivät vahtia.
fi.wikipedia.org/wiki/Myllypuron_vesitorni
20. Myllypuron koulut
Peruskoulun ala-aste perustettiin kaupungin kansakouluna 1965 ilman omaa koulurakennusta. Opetusta järjestettiin ensimmäisenä lukuvuonna 400 oppilaalle Pihlajamäen ja Puistolan koulujen tiloissa. Oma talo valmistui 1966, suunnittelija Pentti Ahola. Parhaimmillaan oppilaita oli 1160 ja opettajiakin 38, joten koulua käytiin kahdessa vuorossa ja silti tarvittiin pitkään tilapäisiä parakkeja. Musiikkiluokka perustettiin ensimmäisten joukossa Helsingissä. Kuoro- ja orkesteritoiminta oli aktiivista samoin kuin kansainväliset yhteydet. Nämä kaikki loppuivat resurssipulaan 1980-luvulla.
Nyt Myllypuron ala-asteella on 420 oppilasta mukaanlukien korttelikoulun oppilaat Neulapadontiellä. Koulussa on kolme erityisopetuksen monimuotoryhmää sekä yksi maahanmuuttajien valmistava luokka. Jokaisella luokka-asteella on kaksikielinen suomi–venäjä-luokka, johon oppilaat valitaan pääsykokeella. Rakennukset on peruskorjattu täysin vuosina 2011–13. Leikkipuiston puoleisessa ulkoseinässä oli ennen korjausta Minna Elorannan oranssi seinämaalaus MinnaX vuodelta 1998.
Yläasteen edeltäjän, Myllypuron Yhteiskoulun perusti Myllypuron oppikouluyhdistys vuonna 1966 yksityisenä oppilaitoksena. Alkupääoma kerättiin myyjäisten, näyttelyiden ja juhlien avulla. Oman koulun perustamista voidaan pitää merkittävimpänä osoituksena alkuvaiheen myllypurolaisten aktiivisuudesta. Ensimmäisiin pääsykokeisiin saapui 205 pyrkijää, joista 186 otettiin kouluun. Opettajia oli aluksi 11. Opetus järjestettiin Yläkiventie 2:ssa, kunnes koulurakennus valmistui 1967, suunnittelija Kimmo Söderholm. Enimmillään oppilaita oli 616 ja opettajia 31 vuonna 1971. Erillinen lukiorakennus valmistui 1973. Peruskouluun siirtymisen myötä 1977 yhteiskoulu jaettiin yläasteeseen sekä lukioon, joka puolestaan liitettiin 1995 Itäkeskuksen lukioon eli käytännössä lakkautettiin. Peruskorjauksen myötä hyväkuntoisella yläasteella on nyt 240 oppilasta.
Molemmissa kouluissa monikulttuurisuus on jo arkipäivää. Kaupungin myöntämä lisärahoitus mahdollistaa tavallista pienemmät luokkakoot ja erityisluokkien muodostamisen tarpeen mukaan.
www.hel.fi/hki/mylpa/fi/Etusivu
www.edu.fi/erityinen_tuki/kouluvierailulla/myllypuron_ala-asteen_monet_kasvot
www.rakennuslehti.fi/uutiset/projektit/26253.html www.kolumbus.fi/minna.eloranta
www.hel.fi/hki/mylpy/fi/Etusivu
www.yksityiskoulut.fi/matrikkeli/myllypuron.htm
www.yle.fi/uutiset/helsinki_antaa_lisarahaa_ongelmakouluille/1092052
21. Hekan korttelit
Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja on Myllypurossa yhteensä 1689 eli 32 % kaupunginosan koko asuntokannasta. Ne ovat erittäin haluttuja käyttöasteen ollessa 100 %, kun remontissa olevia huoneistoja ei oteta lukuun. Valtaosa vuokrataloista on vierekkäin tässä Ala- ja Yläkiventien varsilla. Yläkiventien talot valmistuivat 1964–65 ja Alakiventien 1976–77. Peruskorjauskierros alkoi 1998 ja päättyy 2014. Kaupungin asuntojen omistus on nykyään keskitetty, mutta isännöinti ja huolto hoidetaan edelleen 21 alueyhtiön toimesta.
www.hekaoy.fi/myllypuro/alueyhtio/perustietoa/yleista-alueyhtiosta
22. Storsäng
Maatila perustettiin 1918 Mustapuron laaksoon. Sen viimeinen isäntä Ossian Gauffin muistelee Myllypuron historiikissa, että tilaa vuokrasi ensimmäisenä pienviljelijä Svahn ja sitten Ekroos, jonka kerrotaan harrastaneen pirtun salakuljetusta alkoholin kieltolain 1919–32 aikana. Ekroosin jälkeen tilan sai haltuunsa Paulig, jonka työnjohtajana Gauffin toimi. Vuodesta 1947 hän jatkoi itse tilan pitämistä poikineen. Viljelyksiä oli silloin 33 hehtaaria, oli lehmiä, lampaita, kanoja ja kukkojakin. Vakituista työväkeä oli karjanhoitaja ja kolme muonamiestä. Näiden asunnot sekä navetta ja talli olivat nykyisen Kehä I:n Kontulantien liittymän paikalla.
Uusien talojen asukkaille Gauffin möi kananmunia, perunaa ja vihanneksia. Hän suhtautui kehitykseen myönteisesti – mutta ei Myllypuron ja Puotinharjun nuorisojengeihin, jotka kävivät reviiritaistelua hänen tiluksillaan. Vielä 1976 viljelyssä oli viisi hehtaaria. Ossian Gauffin kuoli 1979 vanhimpana myllypurolaisena ja samalla loppui maatalous elinkeinona Myllypurossa.
23. Liikuntapuisto
Laaja liikuntapuisto aukeaa puolentoista kilometrin pituisena Myllypuron ja Puotinharjun välissä. Nurmi- ja hiekkakentillä pelataan jalkapalloa ja sen sukulaislajeja kuten amerikkalaista jalkapalloa ja rugbya. Myllypuro on Helsingin seudun rugbyharrastajien keskuspaikka ja täällä on pelattu miesten rugbymaaotteluitakin. Kuntopoluilla pääsee korpimaiseen metsään. Ulkoilureitit jatkuvat Hallainvuoren kautta länteen Vanhankaupunginlahdelle ja Mustavuoren kautta aina Östersundomiin saakka. Lähiliikuntapaikan vieressä on Helsingin toinen täysimittainen jalkapallohalli Pallomylly, jossa onnistuu myös pesäpallo, baseball, kriketti, lacrosse sekä yleisurheilun heittolajit. Ratasmyllyntien varressa ovat tennishalli ja jääkiekkohalli sekä varaus luisteluhallin rakentamiseen. Talvisin viritetään Helsingin suurin kuplahalli. Katetusta suuresta tekojääradasta haaveiltiin Helsingin hakiessa vuoden 2006 talviolympialaisia.
Palloilumahdollisuuksia täydentää Arena Center (Alakiventie 2) yhdeksällä sisäkentällä: salibandy, futsal, käsipallo, koripallo, tennis sekä 12-ratainen viihdekeilahalli. Lisäpalveluita ovat kahvio, keilabaari, kokoustilat sekä tilaussaunat. Hallissa toimivat myös kuntokeskus, Savate Club, Suomen Salibandyliitto (SSBL) ja Kansainvälinen Salibandyliitto (IFF).
Kivenheiton päässä Puotinharjussa on uimahalli. Kehä I:n toisella puolella Vartiokylässä oli Kontiomäessä myllypurolaistenkin käyttämä hyppyrimäki vuodesta 1956.
Laakson pohjalla virtaa vaatimaton Mustapuro. Se saa alkunsa Kontulasta ja laskee Strömsinlahteen Roihuvuoressa, pääuoman pituus 5 km.
www.hel.fi/hki/Liv/fi/liikuntapaikat/liikuntahallit/myllypuron+pallomylly
24. Moduulirakentaminen
Myllypurossa on esillä suuren huomion saanutta uutta rakennustekniikkaa osana Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo -ohjelmaa. Yläkiventie 1 c:hen = Kivensilmänkuja 6:en nousi vuonna 2012 kokonainen kerrostalo asunnon kokoisista suurelementeistä. Energiatehokas kennomateriaali valmistettiin Uudessakaupungissa, koottiin moduleiksi Tallinnassa ja tuotiin laivalla Helsinkiin. Jopa 20 tonnia painavat moduulit kuljetettiin yöllä rakennuspaikalle, nostettiin paikalleen, kytkettiin putkistot, rapattiin ulkoseinät ja kiinnitettiin parvekkeet. Tekniikan taustalla on Tapio Kordelinin idea soveltaa laivanrakennuksessa koeteltua rakennetta kuivalle maalle. Kun rakennustyö tapahtuu lämpimissä sisätiloissa, se sujuu nopeammin ja samalla vältetään kosteusvauriot. Mm. Sitran rahoituksella tuotetta kehittänyt yritys ei kuitenkaan päässyt viidessä vuodessa kannattavaksi ja se haettiin konkurssiin kesällä 2013.
Alakiventie 3:n katolle puolestaan vanhaan rakennukseen taloyhtiö aikoo rakennuttaa moduuleilla 30 asuntoa kahteen uuteen kerrokseen. Niiden myynnistä saatavalla tuotolla rahoitetaan julkisivuremonttia sekä tulossa olevaa putkiremonttia. Myllypuron paraatipaikalla projekti saa suuren näkyvyyden ja vaikuttaa koko kaupunginosan julkiseen kuvaan. Mm. Helsingin Sanomien yleisönosastolla on jo ehditty käydä värikästä keskustelua aiheen tiimoilta.
www.neapo.fi/fi/www/popupcard.php?id=29
www.hs.fi/paivanlehti/kaupunki/Espoon+vuokrataloja+syntyy+telakalla/a1365077714290
www.shippax.fi/uutiset/53?page=1
25. Metropolian kampus
Metropolia-ammattikorkeakoulu perustaa Myllypuroon vuosina 2013–17 uuden pääkampuksensa. Tänne sijoittuvat sosiaali- ja terveysalan sekä rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutusohjelmat sekä koulun hallinto. Opiskelijoita odotetaan 6000 ja henkilökuntaa noin 500. Lisäksi tiloihin tulee koulutusaloihin liittyvää innovaatio- ja yritystoimintaa. Rakennukset kooltaan yhteensä 44 000 kerrosneliömetriä sijoittuvat metroradan ja kehätien väliin Myllypurontien molemmin puolin muodostaen kaupunginosan portin ja suojaten samalla lähitaloja liikennemelulta.
Metropolia on Suomen suurin ammattikorkeakoulu. Se perustettiin 2007 yhdistämällä Helsingin Stadia, Espoon ja Vantaan yhteinen Evtek sekä osa Vantaan Laureasta. Metropoliassa on 68 koulutusohjelmaa liiketalouden, kulttuurin, sosiaali- ja terveys- sekä tekniikan eri osa-alueilla. Opiskelijoita näissä on tällä hetkellä yhteensä 16 700 ja henkilökuntaa 1250. Lisäksi oppilaitos järjestää avointa AMK-opetusta.
www.metropolia.fi/tietoa-metropoliasta/
26. Metroasema
Avattiin 1986 Mellunmäen raiteiden valmistumisen yhteydessä. Betoninen pyöreämuotoinen rakennus ja laituritaso ovat huonokuntoiset ja sotkuiset. Pitkään odotettu peruskorjaus oli tarkoitus tehdä 2013–14 Siilitien aseman korjauksen valmistuttua. Samalla olisi varauduttu teknisesti toimistotalojen rakentamiseen suoraan metroaseman päälle. Asemakaava mahdollistaisi peräti 150 000 kerrosneliömetrin toteuttamisen, mutta tämä ei näytä juuri nyt ajankohtaiselta. Niinpä peruskorjauskin on nyt päätetty toteuttaa pienimuotoisemmin. Samalla valmistaudutaan automaattimetron tulemiseen. Mikäli metrolinjaa jatketaan joskus Sipoon liitosalueelle, se tapahtuu juuri Mellunmäen haarasta.
Metroaseman aukiolla on Riikka Purosen veistos Sirenan kielet vuodelta 2004, materiaaleina pronssi, graniitti ja spektroliitti. Palloja pyörittämällä saa aikaan miellyttävän soinnin. Teos onkin kuin rauhoittava kellopeli keskellä kiiruhtavaa ihmisvirtaa. Taiteilija on saanut vaikutteita tiibetiläisten käyttämistä rukousmyllyistä, joiden sisälle on kääritty pyhiä tekstejä. Toisaalta nimi Sirena viittaa antiikin Kreikan mytologian seireeneihin, jotka houkuttelivat merenkulkijoita poikkeamaan reitiltään.
metrohelsinki.hel.fi/myllypuro
www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=351
Tietolaatikko: Helsingin metro
Sodan jälkeen Helsingin joukkoliikenteen pullonkaula oli itäisten kaupunginosien työmatkaliikenne kantakaupunkiin. Sen helpottaminen tuli yhä kriittisemmäksi, kun rakentaminen eteni kauemmas ja autojen voittokulku alkoi 1950-luvulla. Tukkeutuvalla Itäväylällä jonoteltiin öljynkäryisissä busseissa pahimmillaan parikin tuntia joka aamu.
Valtuustoaloite metron rakentamisesta tehtiin 1955 pitkällisen poliittisen puntaroinnin päätteeksi. Kesti vielä neljännesvuosisadan, jotta maailman pohjoisin metro voitiin avata. Sitä suunniteltiin ensin Reino Castrénin johdolla katuverkon alla lähellä pintaa kulkevana. Vuoden 1963 suunnitelman mukaan olisi Helsingissä ollut vuonna 2000 metrorataa jo 90 kilometriä ja asemia 108. Vuonna 1968 metrotoimiston johtoon vaihdettiin kaupungin entinen apulaisbudjettipäällikkö Unto Valtanen. Hän pani suunnitelmat uusiksi: tehtäisiinkin syvällä kulkeva nopea junamainen ratkaisu. Seuraavana keväänä kaupunginvaltuusto teki itämetron rakentamispäätöksen äänin 49–25. Koerata valmistui 1971 ja junatilaus tehtiin 1974.
Metrojunien ulkomuodon suunnittelivat professori Antti Nurmesniemi ja Kalevala Korun pääsuunnittelija Börje Rajalin. He valitsivat punaoranssin värin piristämään Helsingin usein harmaata maisemaa. Metroasemat suunniteltiin muodostamaan tyylikäs kokonaisuus junien kanssa. Puiset penkit suunnitteli professori Yrjö Kukkapuro. Varsinkin esikaupunkien asemat kuitenkin toteutettiin mahdollisimman halvalla eikä niitä ole myöskään ylläpidetty laadukkaasti.
Liikennöinti aloitettiin 1982 välillä Rautatientori–Itäkeskus. Sitä ennen oli jo ehditty aloittaa poliisitutkinta, joka johti 1987 Unto Valtasen tuomitsemiseen vankeuteen lahjoman vastaanotosta Siemens AG:ltä. Kustannuksia metrosta oli kertynyt vuoteen 1985 mennessä kaksi miljardia markkaa. Kiskot Mellunmäkeen vedettiin 1986 ja Vuosaareen 1998. Radan pituus on nyt 21,1 kilometriä, josta 30 % tunnelissa. Länsimetroakin on suunniteltu 1950-luvulta asti, mutta vasta 1997 tehtiin ensimmäinen virallinen ehdotus asiasta Espoolle. Erinäisten vaiheiden jälkeen yhteys on nyt rakenteilla, valmistunee 2015, kustannusarvio miljardi euroa. Samalla siirrytään automaattijuniin tavoitteena 2,5 minuutin vuoroväli.
fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_metro
www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=121&t=&a=2532 (Metro tuo – metro vie 1985)
www.hel.fi/hki/hkl/fi/HKL-Metroliikenne/Metroliikenteen+kehitt_mishankkeita/Automaattimetro
www2.hs.fi/klik/utopiat2001/utopia2001_uusi.html > valitse "Metro 1963"
27. Liikuntamylly
Valmistui 1979 Paragonin kuittipainoksi, suunnittelija professori Aarno Ruusuvuori, kuuluisa betonibrutalisti. Rakennus saneerattiin liikuntahalliksi vuosina 1999–2000 Helsingin Lähiöprojektin siihen asti suurimpana yksittäisenä hankkeena. Erilaisia liikuntatiloja on yli 12 000 m2. Niitä käyttävät päivisin pääosin lähialueen koulut ja liikuntaviraston lähiöliikunta, iltaisin ja viikonloppuisin urheiluseurat. Liikuntamylly toimii yleisurheilun valtakunnallisena harjoittelukeskuksena. Säännöllistä kilpailutoimintaa järjestetään yleisurheilussa, voimistelussa ja salibandyssä. Yleisurheilun sisäratojen SM-kisat on pidetty täällä kahdesti. Lajivalikoimaan kuuluvat myös budolajit, kiipeily, koripallo, lentopallo, paini, pöytätennis, sulkapallo, sähly, tanssi ja voimailu. Talossa on lisäksi kioski ja ravintola, kokoustilat ja tilaussauna uima-altaineen sekä Lähiöteatterin näyttämö, jolle on tuotettu jo yli 10 000 esitystä.
Suomen pisin leipäjono etenee Liikuntamyllyn kyljessä Herttoniemen seurakunnan järjestämässä leipäjakelussa. Vettä saatiin ennen painon rakentamista lähteestä, joka on edelleenkin maassa rakennuksen keskellä. Vedet valutetaan nykyään metroradan ja kehätien väliin. Tenuleiri kokoontui lähteen lähellä vielä 1960-luvun alussa.
www.hel.fi/hki/Liv/fi/liikuntapaikat/liikuntahallit/liikuntamylly
28. Kehä I
Valmistui kokonaisuudessaan 1980, Myllypuron osuus Myllymestarintien nimellä jo 1968. Pituus 24,2 km Itäkeskuksesta Keilaniemeen. Kehätie yhdistää Helsingin pääsisääntuloväylät toisiinsa palvellen ennen kaikkea seudun sisäistä liikennettä. Vain muutama prosentti ajoneuvoista on peräisin kauempaa. Nykyään Suomen vilkkain maantie: Myllypurossakin arkisin 53 300 ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2012.
Kehä I on pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteen pahin pullonkaula ja toisaalta meluntorjunta sen varsilla on puutteellista. Myllypuron kohdalle on saatu lyhyt meluvalli Lähiöprojektin myötävaikutuksella. Väylän kehittämiseksi on suunniteltu 2000-luvulla jo 10 eri hanketta Helsingissä ja Espoossa. Niistä kolme toteutetaan suunnittelukaudella 2012–15 hyöty–kustannus-suhteen ollessa huikeat 5,0. Sen sijaan Myllypuron kauan kaivattu eritasoliittymä ei ole vielä päässyt toteutettavien hankkeiden joukkoon.
www.ely-keskus.fi/fi/web/ely/ely-uusimaa-tiehankkeet (Pääkaupunkiseudun tiehankkeiden sivut ovat vasta rakenteilla)
portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/aineistopalvelut/tilastot/tietilastot/liikennemaarakartat
29. Lämpökeskus
Pieni kaistale kehätien itäpuolellakin kuuluu kaupunginosajaossa Myllypuroon. Sitä hallitsee Helsingin Energian entinen voimalaitos, jonka ensimmäinen vaihe valmistui lokakuussa 1964 tuottamaan kaukolämpöä Myllypuroon ja Kontulaan. Toinen vaihe valmistui 1967, suunnittelija Aarne Ervi. Parhaimmillaan laitos tuotti 86 % Itä-Helsingin lämmöntarpeesta kivihiiltä ja öljyä polttamalla. Rikkidioksidin haittojen vuoksi rakennettiin 100 metriä korkea piippu. Voimala on nyttemmin poistettu käytöstä ja sen vieressä toimii etäohjattava öljykäyttöinen lämpökeskus teholtaan 240 megawattia. Sitä käytetään enimmäkseen vain kulutushuippujen aikana kylmimpinä talviaamuina. Lämpökeskus modernisoitiin 2012 ja muutettiin käyttämään polttoaineena maakaasua. Se on nyt päästöiltään yksi Suomen puhtaimmista. Vanhan voimalaitoksen pihalle rakennetaan jatkossa terassitaloja ja pientaloja. Lähimmäs kehätietä toivotaan toimistorakentamista.
www.helen.fi/tiedotteet/tiedotteet.aspx?id=452
www.uuttahelsinkia.fi/fi/myllypuro/perustietoa/keskuksen-itaosa
30. Terveysasema
Valmistui 2012, suunnittelija Kari Palaste. Myllypurossa oli oma terveysasema jo vuosina 1991–2006 nykyisen vanhustenkeskuksen tiloissa, kunnes yhdistettiin Itäkeskuksen terveysasemaan. Vuonna 2012 Itäkeskuksen terveysasema puolestaan korvattiin uudella Myllypuron keskusterveysasemalla, joka palvelee ensisijaisesti Myllypuron, Vartiokylän ja Östersundomin asukkaita. Uudisrakennukseen muuttivat myös neuvola, itäisen Helsingin hammashoitola, HUS-laboratorio, fysioterapia sekä Itäkeskuksen ja Myllypuron kotihoito. Asema toimii opetusterveyskeskuksena ja siellä kokeillaan uusia nopean vastaanoton järjestelyitä. Asiakkaita talossa käy päivittäin 770–930, henkilökuntaa on kaikkiaan 200.
Betonirunkoinen rakennus on nykymääräysten mukaisesti energiatiivis ja siellä on paljon sähköä säästävää automatiikkaa. Toiminnallisia tiloja on 7 976 m2. Rakennus on suunniteltu muuntojoustavaksi tilantarpeiden vaihtuessa ja sitä voidaan tulevaisuudessa myös laajentaa kehätien puolelle kahdella lisäsiivellä. Tiilenpunainen ulkokuori on viittaus Myllypuron voimalaitoksen tiilipintaan muodostaen näin yhtenäistä ilmettä alueelle.
www.hel.fi/hki/Rakvv/fi/uutiset/rakvv_terveysasema_myllypuroon
Tietolaatikko: Terveysaseman taideteokset
Terveysasemalla on useita taideteoksia virkistämässä potilaita ja henkilökuntaa. Kaupungin taidemuseo järjesti hankinnat ns. prosenttitaidehankkeina eli julkisen rakentamisen suosituksen mukaisesti yksi prosentti talon rakennuskustannuksista osoitettiin taiteeseen. Sisätilojen teoksiin saa käydä tutustumassa virka-aikoina, vaikkei olisi edes kipeänä.
Pääaulassa on kuvataiteilija Terike Haapojan neljä kerrosta korkea seinämaalaus Spektri. Freskotekniikalla toteutetun työn maalaamiseen kului kaksi kuukautta. Teos esittää auringonvalon aallonpituuksien tehojakaumaa yhden minuutin aikana maanantaina 26.9.2011. Taiteilija käyttää usein töissään lähtökohtana tieteellisiä mittaustuloksia ja käsittelee niiden kautta hetkellisyyden ja ajattomuuden teemoja. Haapoja oli Suomen toinen edustaja Venetsian biennalessa 2013.
Eri toimialueiden odotustiloissa on ahvenanmaalaisen Katja Syrjän teoksia. Niiden aiheena ovat tontilta ennen rakentamista löytyneet kasvit ja eläimet: kuhankeittäjä, erilaiset pienemmät ötökät, kasvit, maaperänäytteet sekä Syrjän tekemien tutkimusretkien muistiinpanot ja hänen kehittämänsä kuvitteelliset tarinat. Osa väreistä on taiteilijan myllypurolaisista kasveista uuttamia.
Ohikulkijoidenkin nähtävissä ovat julkisivun led-valot, joiden vaihtuva väri toistaa reaaliaikaista dataa ilmakehän revontulista suoraan Ilmatieteen laitoksen mittausasemalta Utsjoen Kevolta.
www.terikehaapoja.net/spectrum-2012
www.katjasyrja.com/index.php?option=com_content&view=article&id=14&Itemid=105
aurora.fmi.fi/public_service/suomi/asc_asemat_kartalla.html
L I S Ä K O H T E E T
31. Villa Mylly
Vankka punatiilinen talo valmistui 1965 Helsingin kaupungin 350-vuotissäätiön vanhusten asuintaloksi, suunnittelija Maunu Kitunen. Muutettiin 1994 palvelutaloksi, johon tehtiin lukuisia perusparannuksia: mm. uudet parvekkeet ja pieniä asuntoja yhdistettiin suuremmiksi. Nyt "Villa Mylly", josta kaupunki vuokraa väistöasuntoja putkiremonttia paossa oleville.
www.rakennuslehti.fi/uutiset/kiinteistot/27949.html
32. Taiteilijatalot
Valmistuivat 1972 Helsingin Ateljeetalosäätiön taiteilija-asunnoiksi, suunnittelijoina Jan Söderlund, Erkki Valovirta ja Eero Paloheimo. Asukkaina on ollut monia tunnettuja kuvataiteilijoita ja kirjailijoita – vain yhtenä esimerkkinä taidemaalari Kari Jylhä (s. 1939), Suomen Taiteilijaseuran kunniapuheenjohtaja, Suomi–DDR-seuran varapuheenjohtaja, palkittu mm. Pro Finlandia -mitalilla 1997. Taiteilijat vastustivat aikanaan ankarasti Puu-Myllypuron rakentamista lähimetsäänsä.
www.sundvall.org/previous/mylly/jylha.html
yle.fi/alueet/helsinki/2010/10/taiteilija-asunnoista_suuri_pula_2031678.html
www.artspotting.org/previous/mylly/index.html
K I R J A L L I S U U S
Aikamatka metrolla (Helsingin kaupunginmuseo 2000)
Riitta Astikainen ja Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen (toim.): Elämää lähiössä (Sanoma oy 1997)
Johanna Hankonen: Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta (Väitöskirja. Gaudeamus ja Otatieto 1994)
Sirkku Laine: Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 1996)
Karitta Laitinen: Helsingin ostoskeskukset. Uutta, modernia ja kadonnutta (Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + teknologia 12/2012)
Marja Piimies (toim.): Sub 26. Esikaupungeissa tapahtuu! (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2009)
Antti Pönkä ja Eero Pukkala: Syöpä ja krooniset sairaudet Myllypuron entisen kaatopaikan alueella asuneilla (Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen raportti 7/2000) www.nic.fi/~akt8/saastearvot.html
Antti Salla: Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2004)
Sari Saresto, Anne Salminen, Mira Vierto: Ostari. Lähiön sydän (Helsingin kaupunginmuseo 2004)
Tapio Tolmunen: Tunnelijunasta suosikiksi – Helsingin metro 25 vuotta (Helsingin kaupungin liikennelaitos 2007)
Anne Valkonen: Myllypuro. Kartanon takamaista monikulttuuriseksi kaupunginosaksi (Myllypuro-Seura ry 2005)
MYLLYPURO
